lauantai 7. helmikuuta 2015

Ensimmäiset kevätpäivät

On kulunut aikaa sitten viime kirjoituksen. Tällä hetkellä olemme päässeet yli synkimmän talvikauden. Eilinen ja tämä päivä ovat muistuttaneet räystäältä tippuvine vesipisaroineen täysin parhaimpia kevätkelejä.

Luin merkintöjäni marraskuulta:

"Pysyvää lunta voi vain toivoa. Sitä ennen saamme hetkittäin valoisuutta hennosta lumiharsosta, joka kuitenkin katoaa jonkin ajan päästä. Taisivat aura-autot päästä muutaman kerran töihin, mutta suunnilleen seuraavana päivänä sai taas kävellä märillä teillä."

Luntahan sitten kyllä tuli ja paljon! Toisin kuin viime vuonna, hiihtokelejä riittää pitkälle kevääseen. Hankin vuoden vaihteessa uudet sukset ja voi pojat, on sopivilla välineillä suuri vaikutus hiihtomukavuuteen! 

Kevät ja valo saavat ihmisen eloon. Ikään kuin peitto vedettäisiin pois silmiltä ja näkisi asioista uusia kivoja puolia. Toisaalta hetkittäin voi tulla myös epätoivon hetkiä, sillä kontrasti valon ja pimeän välillä on suuri. Ja pimeyskin on edelleen nurkan takana yhdessä kylmyyden kanssa. Kevään koittaessa mieli suuntaa uuden aloittamiseen. Toisaalta samaan tapaan kuin syksyisin, mutta silti eri tavoin: toiveikkaana ja uteliaana. On aika kasvattaa uusi, kaunis vuosi.