tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesämietteitä ja tomaatin kastelua

Kesän tuloa sai tänä vuonna odottaa pitkään. Tuossa muistelin viime vuotta ja toukokuuta, jolloin hipsuteltiin kesäkamppeissa ja päiviteltiin ihmeellistä ja ihanaa kevättä. Kun on niin kuuma! Tänä keväänä oli kyllä muutama lämmin päivä. Taisivat osua sopivasti arkiviikolle, mutta väliäkös sille. Muistan saaneeni osan kuumasta kelistä.

Sittemmin kesää tuli odotettua pitempään. Toisaalta oli kyllä helppoa ja turvallista vetää päälle aina sopivan lämpimät vaatteet. Farkut ja pitkähihainen paita muodossa jos toisessa. Ja takki, ilman sitä ei voinut lähteä. Ja ehkä myös sateenvarjo. 

Juhannuksen jälkeen sijoittuneelle risteilylle pakkasin sateenvarjon lisäksi nahkahanskat ja pipon. Luitte aivan oikein. Myös kanssakulkijani naureskelivat varustautumiselleni. Että kuulemma niille ei kyllä olisi tarvetta- Mutta minä herkkine korvineni olen kaivannut pipoa lämpimämmilläkin keleillä tuulen tuivertaessa. En kuitenkaan tarvinnut reissulla mitään kyseisistä luottokamppeistani. Hyvä niin. 

Varsinainen kesä tuli vasta reilu viikko sitten. Yllättäen, sanon minä. Mutta ehkä muut ihmiset lukevat säätiedotuksia tai pelkkää ilmastoa niin hyvin, että olivat jo ensimmäisenä hellettä muistuttavana päivänä kansoittaneet rannat. Minä vielä siinä vaiheessa epäilin koko ilmanlaatua: mahtaa olla petollinen koko lämpöaalto - kohta sataa kuitenkin kuin aisaa ja on hytisevän kylmää. Toisin kävi ja tässä sitä vieläkin ollaan ja nautitaan kesästä, joka tuli siis sittenkin. Pitkään se kestikin, mutta tutulta tämä tuntuu. Ja ihanalta.

Kuumuutta on ollut niinkin paljon, että pelkään erään tomaatin puolesta. En puhu tässä yhteydessä omasta hipiästäni, joka kyllä muuttuu helposti tomaatin väriseksi. Varsinkin saatuaan liika-annostuksen aurinkoa. Kyseessä on ystäväni tomaatti, ihan oikea sellainen. Kasvi siis. Lupauduin tomaatin varjelijaksi ystäväni viettäessä lomaa ulkomailla. Sovimme, että käyn ensimmäisen kerran kastelupuuhissa viikon puolivälissä, mutta päätin käydä jo maanantaina. Ja huonolta tilanne näytti! Juttelin tomaatti-paralle henkeviä ja kehoitin terästäytymään sekä sanojeni että vesivoiman ansiosta. Lupasin tulla heti seuraavana päivänä katsomaan, miten virkoaminen on tapahtunut. Pidetään peukkuja.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Silmälasikätkö ja juomalasien pelastusoperaatio

Pidän vanhoista esineistä ja vaatteista. Minusta on mukava tietää, että tavaralla on ollut historiaa ennen sen päätymistä minulle. Tavara voi tuoda myös joitain muistoja tai ainakin tunteita entisestä - olin itse elänyt tavaran aikaa tai en.

Viime aikoina olen yrittänyt käydä läpi erinäisiä nurkkia kodissani ja karsia sieltä epäoleennaisia asioita. Projekti ei toki ole uusi, vaan se toistuu aika ajoin kohdistuen aina vähän eri suuntaan. Kaikkea en pysty karsimaan kerralla enkä kahdellakaan, vaan siihen meikäläisen pitää hiljalleen kypsyä. Varsinkin tiettyjen tavaroiden suhteen. 

On ollut hauskaa huomata, miten olen säilönyt jos jonkinlaisia asioita omasta elämästäni. Nimimerkillä laatikosta löytyy kymmenkesäisenä Välimereltä kerättyjä simpukan kuoria ja kauniita kiviä, muistilappu vuoden -94 EM-kisoista, tulitikkuaskeja vuosien takaa ja pieniä *niin tärkeitä* koriste-esineitä. 

Olen mestari pelastamaan myös muiden vanhoja tavaroita. Terveiset vaan tiettyihin osoitteisiin. Kesälomareissulla tuli täydennettyä muun muassa lasivalikoimaa kahdella uudella sarjalla. Molemmat olivat kierrätyskeskuskasassa, mutta nuo vihreät ja keltaruskeat yksilöt olivat jotenkin hurmaavia ja halusin niiden pääsevän hyvään kotiin. Siispä uhrauduin. Ainahan on tilaa 12:lle 6 per laji) juomalasille. Nyt tiedän, että olen aina halunnut värikkäitä laseja. Tähän mennessä kirkkaat Iittalan Kartiot ja Aino Aallot ovat olleet suosiossani, eikä haikailuja muihin laseihin ole ollut. Ei tietenkään, enhän ole tiennyt mistä haaveilla! Kannattiko sinun mielestäsi pelastaa lasit?




Sitten otsikon ensimmäiseen asiaan. Nimittäin yksi keväällä säilöön päätyneistä pussukoista sisältää mielenkiintoisia esineitä: lukuisia vanhoja silmälaseja. Itselläni ei ole vielä yksiäkään laseja, joskin sellaiset tulisi varmaankin hankkia lähivuosina. Silmälasit ovat ihan huippuja ja niitä on tullut testattua eräskin kerta peilin edessä.

Mitä sanotte, onko mitään saumaa saada joistakin vanhoista silmälaseista itselle sopivat vaihtamalla linssit? Onko täysin hullu idea?