Pyykkitupa

Olen hyödyntänyt taloyhtiöiden pyykkitupia aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Minua on ilahduttanut pyykkikoneiden iso koko, nopeus ja linkousteho. Pyykki kuivuu siten varsin nopeasti. Kuivaushuoneita olen käyttänyt vähemmän, mutta usein ainakin jonkin aikaa pyykit ovat saaneet kuivailla, ennen kuin olen siirtänyt ne kotiin kuivumaan. Kuivausrumpua kartoin aluksi, mutta sittemmin varsinkin lakanat pääsevät siihen myllyyn ja olen ollut tyytyväinen.

Kaikki nämä vuodet olen kuljettanut pyykkejä pyykkitupaan ja takaisin Ikea-kasseilla. Tavallinen pyykkikorikin löytyy ja on sekin käytössä. Usein pyykkejä hakiessani olallani roikkuukin kaksi säkkiä ja lisäksi kannan koria. Meikäläinen ei pese pyykkiä viikolla, vaan viikonloppuisin. 

Pitkään pyykkitupa tuli varattua lauantai- ja sunnuntaiaamuisin - se oli samalla pakollinen herätys. Koska pyykkitupa sijaitsee erillisessä rakennuksessa, täytyy erityisesti talvisin pukeutua kunnolla, ennen kuin tuvalle edes lähtee. Homma ei hoidu siis aivan helposti. Vasta lähiaikoina olen alkanut siirtää pyykkäysaikojani myöhemmiksi ja antanut suosiolla itseni nukkua viikonloppuisin pidempään. Kello ei enää herätä ennen kukonlaulua työviikon aamujen tapaan. 

Kuukausi sitten kotiin tuli yllättäen uusi pyykkikone. Kun pyykkikonetta (toimivaa sellaista) ei ole omistanut vuosiin, sen käyttö on ollut kerrassaan juhlavaa. Välillä on mukava laittaa kone pyörimään lähtemättä ensin varaamaan pyykkitupaa, jonka jälkeen tulisi ravata kodin ja tuvan väliä määrän x verran. Pyykkääminen on todellakin helpompaa. Silti pyykkitupaa en ole hylännyt kokonaan, mutta olkoon oma kone mukavana lisänä ja arjen keventäjänä.

Tällä hetkellä menossa on operaatio talvi pois. Kengät on lankattu ja kuivuttuaan ne pääsevät talviteloille. Pesukone  sekä kotona että pyykkituvassa laulaa talvitakkien, tyynyjen ja peittojen sulosointuja. Ja puhdasta tulee!