Kulmakarvat rehottaa

Kulmakarvat ovat kasvoille ilmettä. Ja kulmakarvamuoti on vaihdellut vuosikymmenten saatossa rehevistä puskista ohuen oheen viivaan ja kaikkeen siltä väliltä. 

Muistan elävästi, kun kulmakarvojen nyppiminen tuli itsellä ajankohtaiseksi. Minulla on vaalea iho ja vaaleat kulmakarvat, joten nyppimistä varten koulupöydän lamppu (muistatteko, sellainen putkikimainen) piti suunnata kasvoja kohti karvojen löytämiseksi. Tuska, mikä nyppimisestä seurasi, oli kamala! Myönnetään, että ihoa tuli kiskottua ensimmäisillä kerroilla myös vaaleiden haituvien karatessa pinsetin alta. Silmät valuivat vettä valon ja nyppimisen johdosta. Ihmettelin, miten tällaista kärsimystä tulisi kestää.

Äitini varoitti aina, että liian kapeaksi kulmakarvoja ei saa nyppiä, jottei vain kävisi niin, että ne eivät enää kasvaisikaan. Varsinaista muotoa en nuorempana koskaan etsinyt kulmilleni, ne nyt vaan olivat niin tasaisen suorat, enkä uskonut muuta olevan mahdollistakaan. Myöskään värjääminen ja kulmakynän käyttö ei ollut luontevaa. Pelkäsin liian tummia kulmia, sillä olin todella vaalea. 

Sittemmin kulmia tuli kavennettua ja edelleen luulin muodon olevan ikuisesti suora. Pääasiassahan aina nypin niitä irtokarvoja, joista puoliakaan en edelleenkään havaitse. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin, että kulmia voisi nyppiä eri tavoinkin. Olin kyllä katsonut kaiken maailman oppaista jo nuorena, miten kulmakarvojen tulisi muotoutua, mutten saanut ohjeita pätemään omiin kasvoihini. Nyt sitten huomasin nyppiväni karvoja liikaa väärästä kohdasta.

Siltä samalta hetkeltä päätin aloittaa armottoman kulmakarvojen kasvattamisen. Olin nähnyt netistä, että joku muukin on niin tehnyt. Koska niitä irtokarvoja joka tapauksessa on tullut koko ajan, luotin siihen, että tämä kasvatus onnistuisi. Suunnilleen kuukausi tai pari siinä meni kärvistellessä hassujen yksittäisten karkulaisten kasvaessa takaisin paikoilleen. Varoin tutkimasta kulmiani liian tarkkaan tässä vaiheessa, jotten olisi hermostunut kasvatusvaiheeseen ja vetaissut kaikki huolella kasvatetut haivenet pois. Opettelin käyttämään kulmakynää tukemaan kasvatusprojektia. Ja ilokseni kulmat alkoivat löytää uudenlaista ilmettä. Toinen kulmakarva kasvoi tosin toista hieman paremmin, mutta kulmakynä oli käytännöllinen apuväline. Kasvatusvaiheen jälkeisen kulmien siistimisen tein maltilla.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että aina voi oppia uutta. Ja että kärsivällisyys palkitaan. Nykyisin kulmakarvani ovat saaneet minulta paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin ja uskon kulmien vaikutukseen ilmeen piristäjänä.

Löytyykö sinulta kulmakarvatarinaa?

Kommentit