Aika alkaa nyt!

Kuinka viettää vappua, kun etukäteen ei ole tehnyt yhtään mitään suunnitelmia? Suunnitelmaton ja juhlaton vappu voi kuulostaa hieman tylsältä.  No, vappu ei ole ollut minulle koskaan sen suurempi päivä. Ei uuden vuoden aattokaan  ole. Siis ovathan ne toki mukavia, mutta minulle ne eivät ole mitenkään must-tapauksia. Eräänkin vapun  olen viettänyt joko opiskelu- tai työhommissa. Kevätsiivouksesta puhumattakaan! Aamulla kuitenkin lakkasin kynnet iloisen pinkeiksi ja vapaiden (kokonaista neljä päivää!) kunniaksi keitin kotiin tullessani kaakaota ja söin tummaa suklaata. Elämä tuntuu varsin leppoisalta! Toivon mukaan siellä toisella puolella ruutua myös!  Iloista vappua!

No niin, tuomio tuli. Sanoivat hakiessani autoa renkaiden vaihdosta, että kyllä nuo renkaat ovat jo tosi huonot. Auto katsastettiin ennen talvirenkaiden vaihtoa, jolloin renkaat vielä läpäisivät katsastuksen. Eli lailliset ne vielä toistaiseksi ovat, vaikka turvallisuudestahan tässä on kyse. Siispä seuraava projekti onkin uusien renkaiden hankinta. Että mitä merkkiä saisi olla..?  Onko niillä merkeillä isokin ero?  Ensiksi pitää kuitenkin selvittää perustiedot, sillä enpä kyllä ennen renkaita ole ostellutkaan.

Tänään oli viimeinen päivä vaihtaa kesärenkaat autoon. Kuulin siitä eilen, sunnuntaina. Tai itse asiassa luin siitä lehdestä eilisiltana ja oli mennä teet väärään kurkkuun. Enhän minä ole ikinäkoskaan kuullut siitä, että renkaat on vaihdettava viimeistään pääsiäismaanantaita seuraavana maanantaina. Vapun hujakoilla olen sen arvellut olevan, mutta tarkkaa aikaa ei ole ollut tiedossa. No nyt on. Olen kuitenkin käsittänyt, että kelin mukaan mennään (hulluahan olisi, jos ei mentäisi).  Anyway, täällä tiet ovat sulat, joten sain huomiseksi renkaanvaihtoajan. Soitin rengasliikkeeseen päivän aikana kolme kertaa, ja vasta viimeisellä kerralla puheluuni vastattiin. Lienee olleen kiireinen päivä.  Tiedän, että hiki tässä vielä tulee renkaita raahatessa autoon. Lähes crossfit-treeni tiedossa, hehheh.  

Työpaikallamme on tapana tuoda syntymäpäivien ja nimipäivien kunniaksi jotain suuhun pantavaa. Niin, tämä taitaa olla varsin yleinen tapa, vai mitä? Lähestyvän merkkipäiväni vuoksi aloin etsiskelemään netistä helppoa ja hyvän makuista reseptiä. Jostain syystä kynnys omien leipomusten viemiseen on noussut viime vuosina. Johtuu varmastikin siitä, että työkavereissa on mestarileipojia, jotka ovat tuoneet syötäväksi mitä upeimpia luomuksia niin maun kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Muistan tehneeni tuolle työyhteisölle kerran muffinseja ja toisen kerran omenakakkua. Jälkimmäinen oli täysin kokeiluversio ja jollain ilveellä rohkenin viedä sen esille, vaikkei se omasta mielestä ollutkaan niin hyvää, kuin kälyni aiemmin oli tehnyt. Suurimmaksi osaksi olen kantanut työpaikalleni erilaisia karkkeja. Niitä olenkin vienyt aina silloin, kun siltä on tuntunut. Tyypillinen päivä on ollut torstai sloganilla "Torstai on toivoa täynnä." Kaupaksi ovat käyneet aina. Omar-karkit ovat olleet su

Sain muutama kuukausi sitten kellon , jonka patterit kävin vaihtamassa. Lupailin kellosta kuvaa, mutta erinäisten syiden (kuten esimerkiksi illalla olevan huonon valaistuksen) vuoksi kuvan ottaminen jäi. Pian päädyinkin antamaan kellon eteenpäin.  Kello tuli kuitenkin takaisin käyttööni ja tässä on nyt kuva siitä.

Kirjoitin  edellisessä postauksessa itsensä hemmottelusta. Olen tänään, vapaapäivänäni viettänyt täysin rokulipäivää. Onnistuin pari päivää sitten saamaan jonkinlaisen flunssan ja sen seurauksena ääneni katosi bassolinjalle. Siten en ole uskaltanut urheilemaan eikä kyllä kaupungilla kaupoissa kiertelykään ole tuntunut mielekkäältä tänä päivänä.  Toisaalta tämä päivä on ollut täydellistä hemmottelua. Sen jälkeen kun päätin, etten lähde kotoa minnekään, tuntui suorastaan helpottavalta. Tässä nyt sitten vaan ollaan ja nautitaan olosta! Enkä aikonut mitään suursiivoustakaan suorittaa. Ystäväni soitti sopivasti ja hän päätti tulla käymään kylässä ja testata samalla uutta pyöräänsä. Ei kuulemma flunssa pelottanut. Sen jälkeen toinen ystävä houkutteli minut pienelle happihypylle ja päädyimmekin leppoisalle pyörälenkille. Siinä me kaksi flunssaista ystävystä poljimme hissukseen nauttien ilta-auringosta, lintujen laulusta ja raikkaasta ilmasta. Onneksi lähdimme ulos - saivat keuhkotkin tuu

On mielenkiintoista kuulla, miten toiset naiset hemmottelevat itseään. Joku ostaa laukun tai aurinkolasit. Toinen käy kasvohoidossa tai hieronnassa. Kolmas tekee kotona oman kotispan: jalkahoidon kylvettäen ja hoivaillen jalkojaan ja käsiään. Neljäs ottaa lasillisen punaviiniä, suklaata ja lukee naistenlehtiä/sisustuslehtiä/blogeja. Viides menee saunaan. Kuudes menee nukkumaan. Tapoja on lukemattomia. Ja sitten on meitä, joilla ei ole mitään tiettyä hemmottelujuttua.  Miksi ihmeessä ei? Jollain tapaa huomaan siihen sekoittuvan kiirettä. Hemmotellessa itseään saattaa kokea jopa syyllisyyttä - no vaikka netissä olemisesta tai suklaan mussutuksesta. Ehkä nyt olisi korkea aika keksiä viikoittainen, täysin minun omaan hyvinvointiin keskittyvä juttu. Kotispa ei täysin tunnu omalta jutulta, sillä se vaikuttaa työläältä, eikä kynsien viilailu ole muutionkaan lempipuuhaani. Ne ovat perusrutiineja. Mutta mikä hemmotteluni sittenm olisi? Onko lisää vinkkejä hemmottelujuttuihin, helppoja

Pääsiäisen ruokapöytään kuuluu perinteisesti lammas. Omassa keittiössä se kuitenkin on varsin vieras ruoka-aine. Muistan lapsuudenkodin lammasruokakokeilujen jääneen tasolle: "Maistan ihan pikkiriikkisen, vaikka haiseekin niin pahalle." Sittemmin työpaikkalounaalla on tullut vastaan lammaspullia lihapullien sijasta. Ei, ne eivät olleet minun makuuni. Sen sijaan kreikkalaisen ravintolan tekemä lammasruoka on jotain sellaista, mikä on vasta aikuisiällä muuttanut käsitystäni lampaasta lihana. Myönnettäköön, että tuota annosta en montaa kertaa ole tilannut, mutta ymmärrän kuitenkin paremmin lampaan lihan ystäviä. Tuossa taannoin kokeilin jauhelihamurekkeen tekoa jonkin mainoslehtisen reseptin mukaisesti. Kätkin murekkeen sisään vuohenjuustoa, aprikoosia ja maustin koko jutun rosmariinilla. Tottelin maustamisessa muutenkin täysin ohjetta, mutta jotain huomasin kaipaavani. Aprikoosi tuntui varsin makealta, ehkä liikaakin. Tai sitten kaipailin vain herkullista kastiketta mure

Huomenna sitten se jälleen alkaa. Ruuhka-ajat. Pääsiäisen kaksi pyhäpäivää viikonlopun molemmin puolin houkuttelevat monia ihmisiä siirtymään paikasta A paikkaan B. Pohjoisessa pääsee vielä laskemaan, mökeillä alkavat kevätpuuhat ja sukuloimassakin on kiva käydä. Kaikkia nämä vapaat eivät toki koske, mutta itse kuulun lomalle hyvillä mielin lähtijöihin. Tosin matkustaa ei tarvitse - lomailla voi kotosallakin.  Autoilijoille pitkää pinnaa, hyviä matkaeväitä ja leppoisaa ajomieltä! Ja turvallista matkaa!

Tämä talvi lienee poikkeuksellinen koko maassa. Merkillisiä ovat olleet vesisateet lumisateen sijasta. Ja sitten kun lunta taas on tullut, sitä ei ole riittänyt pitkäksi hiihtokaudeksi. Itse asiassa olen käynyt hiihtämässä tasan kerran ja se tapahtui joulun aikaan. Tarkemmin sanottuna jouluaattoaamuna. Seuraavana päivänä olisi ollut jo myöhäistä, sillä jälleen lauhtui ja vettä tuli taivaalta. Pihojen liukkaus jää mieleen tästä talvesta! Perjantaina taivaalta satoi räntää, mutta tänään satoi ihan ehtaa vettä pienemmissä ja isommissa erissä. Se ei kuitenkaan estänyt ulkoilua. Kieltämättä kynnys ulosmenoon oli jokseenkin korkea, mutta ystävä houkutteli "ihan pikkupikku kävelylenkille". Vähän pidempi siitä tuli - mutta eipäs pölisseet kadut ja ilma oli varsin raikas! Eihän me sokerista olla.