Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Patterit vaihtoon

Sain rannekellon. Merkillä ei ole väliä ja se olikin minulle ihan tuntematon tapaus. Mutta kellolla on tunnearvoa - toisen roska on toisen aarre. Ja lisäksi tässä kellossa on selkeä näyttö. Kellon ranneke oli musta ja erityispitkä. Koska kello löytyi kaappien kätköistä, sen patterikaan ei tietysti toiminut. Siispä samalla kun uusin toisesta kellostani patterit (kummasti kelloni osasi jäädä lomalle jouluna oman lomani aikaan- voisi kenties puhua älykellosta?!) pyysin vaihtamaan patterit myös tähän yksilöön. Iloinen yllätys oli, kun kello toimi. Päätin samalla vaihtaa rannekkeen ruskeaan. Valitettavasti konjakin ruskeaa ei putiikista löytynyt, joten päädyin tummemman ruskeaan vaihtoehtoon. Silmääni se kuitenkin miellyttää. P.s. Kuva tulossa..

Runoilua

On ilta en unta saa, jokin mieltäin valvottaa. Täysikuu ei liene nyt - olen ehkä vain hieman väsähtänyt. Silloin ei jaksais ees nukahtaa ja stressin oireita unohtaa. Ei keho yksinkertaisesti levätä saata vaikka sen vois vaikka taata: Kun nukkuu tarpeeksi ja stressipeikot häipyy pois rentoutuneena aamuun herätä vois. Ois päiväkin aivan uusi ja mieli plus keho virtaa täynnä kuin ...öö...loistava joulukuusi. ..terveisin runoileva ja ehkä vähän väsynyt Riina täältä koneen äärestä

Sairaskertomus

Jännää, miten sitä toisinaan onnistuu saamaan jos jonkinmoisia vammoja. Minusta tuntuu, että olen sairastellut vuoden sisällä muutenkin aiempaa enemmän. Ja vielä kesälläkin..  Minua pitkään vaivannut rannekipu, josta mainitsinkin täällä , sai ennen joulua onnellisen päätöksen. Kuvissa ei nimittäin näkynyt mitään poikkeavaa. Liekö punnerrustekniikkani yksinkertaisesti väärä, kyseessä oli rasituksen aiheuttama kipu tai molemmat yhdessä. Sain ohjeet olla käyttämättä treeneissä suuria painoja. Eikä painot edes ole kovinkaan järisyttäviä omasta mielestäni... Toinen minua kiusannut vaiva on ollut varpaan murtuma, jota menin näyttämään lääkärille vasta parin kuukauden kipuilujen jälkeen. Olinhan lukenut, että niille ei oikein voi mitään. Koska varvas oli yhä turvonnut kipeä pallero, päätin viimein mennä näyttämään sitä viisaammalle tiedostaen, että se olisi ehkä kuitenkin pitänyt tehdä jo aivan alussa. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa ja kuvakin jätettiin ottamatta. Sen teippail