lauantai 15. helmikuuta 2014

Patterit vaihtoon

Sain rannekellon. Merkillä ei ole väliä ja se olikin minulle ihan tuntematon tapaus. Mutta kellolla on tunnearvoa - toisen roska on toisen aarre. Ja lisäksi tässä kellossa on selkeä näyttö. Kellon ranneke oli musta ja erityispitkä. Koska kello löytyi kaappien kätköistä, sen patterikaan ei tietysti toiminut. Siispä samalla kun uusin toisesta kellostani patterit (kummasti kelloni osasi jäädä lomalle jouluna oman lomani aikaan- voisi kenties puhua älykellosta?!) pyysin vaihtamaan patterit myös tähän yksilöön. Iloinen yllätys oli, kun kello toimi. Päätin samalla vaihtaa rannekkeen ruskeaan. Valitettavasti konjakin ruskeaa ei putiikista löytynyt, joten päädyin tummemman ruskeaan vaihtoehtoon. Silmääni se kuitenkin miellyttää.

P.s. Kuva tulossa..

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Runoilua

On ilta
en unta saa,
jokin mieltäin valvottaa.
Täysikuu ei liene nyt -
olen ehkä vain hieman väsähtänyt.
Silloin ei jaksais ees nukahtaa
ja stressin oireita unohtaa.
Ei keho yksinkertaisesti levätä saata
vaikka sen vois vaikka taata:
Kun nukkuu tarpeeksi ja stressipeikot häipyy pois
rentoutuneena aamuun herätä vois.
Ois päiväkin aivan uusi
ja mieli plus keho virtaa täynnä kuin ...öö...loistava joulukuusi.


..terveisin runoileva ja ehkä vähän väsynyt Riina täältä koneen äärestä

maanantai 3. helmikuuta 2014

Sairaskertomus

Jännää, miten sitä toisinaan onnistuu saamaan jos jonkinmoisia vammoja. Minusta tuntuu, että olen sairastellut vuoden sisällä muutenkin aiempaa enemmän. Ja vielä kesälläkin.. 

Minua pitkään vaivannut rannekipu, josta mainitsinkin täällä, sai ennen joulua onnellisen päätöksen. Kuvissa ei nimittäin näkynyt mitään poikkeavaa. Liekö punnerrustekniikkani yksinkertaisesti väärä, kyseessä oli rasituksen aiheuttama kipu tai molemmat yhdessä. Sain ohjeet olla käyttämättä treeneissä suuria painoja. Eikä painot edes ole kovinkaan järisyttäviä omasta mielestäni...

Toinen minua kiusannut vaiva on ollut varpaan murtuma, jota menin näyttämään lääkärille vasta parin kuukauden kipuilujen jälkeen. Olinhan lukenut, että niille ei oikein voi mitään. Koska varvas oli yhä turvonnut kipeä pallero, päätin viimein mennä näyttämään sitä viisaammalle tiedostaen, että se olisi ehkä kuitenkin pitänyt tehdä jo aivan alussa. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa ja kuvakin jätettiin ottamatta. Sen teippailuja sain silloin jatkaa jonkin aikaa. Pitkälle syksyyn minua harmitti rajalliset kenkävaihtoehdot - korkokenkiä varvas ei kestänyt, eikä yhtään pehmeämpää pohjaa tai vastaavasti kovaa päälyosaa. Vakaa aikomukseni olikin pitää talvella työkenkinä edes joitain kesällä käyttämättä jääneistä kivoista kengistä.No, työpaikan vetoisuuden vuoksi nämä haaveet jäivät toteuttamatta. Sen sijaan ostoslistalle ovat päässeet perinteiset työkengät. Siis sellaiset, mihin mahtuu vaikka villasukka :)

Flunssaa kesti syksyllä pari kuukautta. Ajattelinkin, olisiko pitänyt aloittaa avantouinti tulevien flunssien ennaltaehkäisyksi.. Valkosipuliakin kokeilin kertaalleen. Hyväähän se oli, mutta seuraavana aamuna ennen töiden alkua piti hakea kaupasta persiljaa valkosipulin tuoksun karkoittamiseksi. Yrtin popsiminen toimi, ainakin kollega näin aamulla vakuutteli. 

Se hyvä puoli näissä vaivoissani on ollut, että minun on täytynyt pysähtyä ja muuttaa suunnitelmiani. Loppujen lopuksi tahdin hiljentäminen on ollut virkistävää ja tehnyt sekä keholleni että mielelleni hyvää. Nyt olen alkuvuoden saanut olla terveenä ja se tuntuu aivan mahtavalle! Hyvinvointi jatkukoon!



p.s. Huomaan edellisestä postauksesta kuluneen yli kolme kuukautta. Kirjoitusaiheita kyllä on, kunhan saa vain aikaiseksi julkaista niitä.